Kiviä taskuun

Olin viime viikonloppuna kaverini häissä ja taidettiin siinä ottaa muutama mukillinen. Juttelin joskus yön pikkutunteina erään mukavan ladyn kanssa markkinointiasioita - olihan hän itse myös markkinointinaisia.

Huomasin olevani aika kekkulissa, joten päätin olla laukomatta juuri mitään. Annoin käyntikorttini ja pyysin nöyrimmin, että kävisi myöhemmin tsekkaamassa nettisivuni.

Aamulla heräsin kivi taskustani. Koska Sonjalla ei ollut käyntikorttia, oli hän ilmeisesti sujauttanut kiven taskuuni (?). Tunsin itseni surkeaksi markkinointimieheksi.